keskiviikko, 18. joulukuu 2013

Espanjan odotusta ja Suomalaista Sinappia

Tammikuun loppuun on enää puolisentoista kuukautta ja jännitys on ollut sen mukaista asunnon etsinnässä. Onneksi ystäväni Arja on ollut jalkautuneena Fuengirolassa ja hänen tarmokas rummutuksensa perheemme puolesta on kantanut hedelmää. Olemme saaneet kodin. Los Bolichesista sopivan matkan päässä Suomalaisesta seurakunnasta ja Suomalaiselle koulullekin kohtuullinen kävely. Kodissamme on kolme makuuhuonetta, iso olohuone ja keittiö sekä kaksi kylpyhuonetta. Olisin halunnut laittaa tähän kuvia tulevasta kodista, mutta valitettavasti linkitys ei onnistunut. Laitan kuvia sitten paikan päältä.

Myös seurakuntaharjoittelu täällä Suomessa lähenee loppuaan. Mieli on haikea. Vaikka perjantainakin menen harjoitteluun, sain tänään jo arvioinnin, kun huomenna on koulupäivä - englannikokeet (en ole yhtään lukenut) ja loppureflektio. Kiitettävähän sieltä bongahti ja kauniita sanoja. Mutta siitä saan kiittää ohjausta. Itse opiskelijoita ohjanneena olen sitä mieltä, että opiskelija on juuri niin hyvä kuin on hänen ohjauksensa. 

Pohdin kovasti, että mitä nyt... olen saanut loistavaa ohjausta ja tänään tiimissä minulle ja toiselle opiskelijalle pidettiin läksiäiset... Mitä kummaa antaisin lahjaksi yhdeksälle ihmiselle, jotka saman tiimin jäseninä työskentelevät eri toimipisteissä. Sitten sen keksin! Monta kärpästä yhdellä iskulla ja vielä edullisella sellaisella. Joten sinappitalkoot pystyyn... kuvassa ei läheskään kaikki purkit ja tämän jälkeen laitoin vielä etiketit ja rusetit ja pienet annostelulusikat kauniisti paikoillee.. laitanpa joku ilta yhden valmiin purkin kuvan.

Suosittelen lämpimästi valmistamaan sinapin glögiin. Eli aineksina tänä vuonna oli kananmunia, sinappijauhetta, sokeria, punaista glögiä, laktoositonta kermaa, kanelitankoja, inkivääriä ja muskottia. Ja taivas, miten ihanaa sinappia tulikaan! Jam ja nam!

 

jouluiset%20sinapit-normal.jpg

 

Opiskelukiireiden vuoksi ovat jouluvalmistelut totisesti olleet tavallista niukemmat ja olen niin onnellinen, että tuli tehtyä edes sinappia. Yleensä tässä vaiheessa meillä on jo piparitalot, -linnat ja -ladot, mutta tänä vuonna tyydymme valmistaikinasta paistettuihin pipareihin niin, että lapsen lapsen kanssa varmaan aatonaattona paistetaan niitä.

Ps. Joulupukkikin muisti minua tänään.... Varsinaisesta työpaikastani saapui iso paketti... Maltanko odottaa aattoon, että saan avata, meillä on perinteisesti olleet aivan ihanat lahjat...

perjantai, 13. joulukuu 2013

YHTÄ PIKKUJOULUA KOKO ELÄMÄ

Ihan totta tosinmaista. Tänään taas oli pikkujoulut. Nyt onneksi päiväseltään; jo yhden aikoihin. Seurakunta tarjosi upean joululounaan työntekijöilleen sekä meille kahdelle opiskelijalle :) Tilaisuudessa oli myös sangen mukavaa ohjelmaa. Muutama henkilökunnasta oli pukeutunut joululauluiksi ja piti arvata, mikä joululaulu oli kyseessä ja sitten oli myös singaling-kilpailu.... Ja viikolla aiemmin pidettiin pienimuotoiset diakoniatiimin pikkujoulut eli herkuteltiin nyyttäriperiaatteella. Tällä iällä nämä päiväiset pikkujoulut tuntuvat jo sangen mukavilta!

Muutenkin viikko on mennyt mukavasti ja erityisesti mieltäni on lämmittäneet ne pienet muistamiset, mitä olen saanut harjoittelun lähestyessä loppuaan. Olen saanut tekijän itsensä runokirjan ja kirjan Martta Wendelistä ja hänen postikorttejaan. Asioita, joissa on suorastaan osuttu minuun ja kiinnostukseni kohteisiin... tarkkasilmäisiä ihmisiä. Ensi viikko on viimeinen harjoitteluviikko tässä seurakunnassa, sitten on pieni joululoma... tai oikeasti tehtävien teolle varattua aikaa muiden joululomaillessa. Uudeksi vuodeksi palaan omaan työhöni, kunnes on taas aika astua koulun penkille ennen Fuengirolaan lähtöä.

Fuengirolaan lähtö vähän ahdistaa. Koulun puolesta on paljon tekemistä ja aiemmin sovitut asiat eivät tunnu menevän välttämättä niikuin on puhuttu. Nyt täytyy vain pitää tiukasti kiinni alkuperäisistä sopimuksista. Meille luvattiin, että voimme suorittaa opintojamme vaihdossa lukuunottamatta yhtä kurssia ja nyt on yksi opettaja alkanutkin "hannaamaan". En todellakaan suostu ensi syksynä menemään tunneille uudestaan, vaan haluan että meille järjestyy verkko-opetus ja tehtävät niinkuin on puhuttu alun perin. Kun saan kaiken ajallaan tehdyksi, voin sitten ottaa kaksoistutkintooni vielä kolmannen tutkinnon Fukesta palattuani eli silloin minusta tulisikin sosionomi-diakoni-lähetyssihteeri. Kun samaan katastrofiin saa, kannattaa kaikki mahdollinen suorittaa.

Myös asuntoasiat Espanjassa ahdistavat. Ystäväni on kiitettävästi rampannut erilaisissa näytöissä ja ollut yhteydessä vuokranantajiin Fukessa. Aina meille vilkutetaan vihreää valoa ja sitten homma kaatuu siihen, että asunnontarpeemme on vasta helmikuun alusta kolmeksi kuukaudeksi. Kaikki haluavat vuokralaisen heti nyt. No, uskon että asia vielä järjestyy. Kovin toivottavaa vain olisi, että asunnossa olisi wifi-yhteys, kun niitä koulutehtäviä pitää tehdä ja olen aika nettiriippuvainen muutenkin. Siksi ajaksi kiinteän liittymän hankkiminen itse on kovin hankalaa ja melkoisen vaikeaakin - kun katkaisee sopimuksen ennen vuoden määräajan päättymistä, joutuu maksamaan sakkoa. Nettitikut taas ovat Fukessa tosi kalliita. No, jos ei wifi-asuntoa järjesty, on pakko pelata nettitikulla ja sillä, että käyttää puistoissa ja kahviloissa ilmaisia verkkoja.

Mutta hetkeksi taas tämän maan kamaralle ja näihin mietteisiin... Mitä ajattelen harjoittelun lähetessä loppuaan? Olen toki väsynyt, mutta kiitollinen näistä viikoista... olen saanut oppia paljon sellaista, mitä en ennestään osannut ja olen saanut olla mukana niin ihmisten iloissa kuin suruissakin. Diakoniatyö on osoittautunut monipuoliseksi ja tarpeelliseksi työksi, mitä voisin aivan hyvin kuvitella tekeväni. Aluksi minua kovasti jännitti oma kelpaamiseni sekä hengellisen työn tekeminen. Nyt tiedän, että me kaikki kelpaamme juuri sellaisina kuin olemme. Ja epävarmuuteni hengellisen työn tekemisestä on kääntynyt vahvuudeksi. Luottamukseksi.

Mihin Sinä luotat? Oletko löytänyt itsestäsi sellaisia vahvuuksia joista, et aiemmin tiennyt?

 

joulu-martta-wendelin-3-normal.jpg

Martta Wendelin kortissa lapset laulavat kuusen äärellä

tiistai, 10. joulukuu 2013

Pikkujoulut pöpelikössä ja opiskeluahdistusta...

Viikonloppu meni pikkujouluissa Messilässä. Ensin kävimme katsomassa Lahden kaupunginteatterissa West Side Storyn, jonka jälkeen majoituimme Messilään, missä ohjelmassa oli tietenkin syömistä, juomista, karaokea ja saunaa.  Ja aamulla taas uudestaan syömistä, ulkoilua ja pelejä. Hyvin perinteiset pikkujoulut lopulta ;) Ja koko ajan takaraivossa nakutti se tosiseikka, että olin poissa tietokoneen äärestä kirjoittamasta harkkatehtäviä sekä lukematta englanninkokeisiin.

Oli miten oli, Messilän kartanoravintolassa oli jumalaiset herkut, tässä muutama kuva illan menusta...

sellerikeitto-normal.jpg

Ehkä paras alkuruoka eläissäni; kermaista sellerikeittoa lohimoussella ja muskottipähkinäkastikkeella.

Alla kuva lohilautasestajouluaterialla-normal.jpg

Näiden lisäksi luonnollisesti oli tarjolla väli- sekä jälkiruoat ja kahvi avecilla... Minun kahvini kaveri on tietenkin Amaretto - munkkilikööri diakonisessa hengessä.

Opiskeluahdistus alkaa olla melkoinen. Tosiaan englanninkokeisiin lukeminen on huonolla kantimilla, tehtävät heikoilla hollilla ja opinnäytetyön suunnitelmaa tulisi jalostaa ennen Fuken matkaa... Ohjaava opettaja lupasi laittaa sähköpostia, eipä ole kuulunut.

Myöskään harjoittelun ohjaavasta opettajasta ei kuulu.... Piti tulla käymään harkkapaikallani toissa viikolla, ei päässyt, lupasi soittaa, ei soittanut... kun tavoitin, oli unohtanut kalenterin ja puhelinnumeroni... laitoin sähköpostia, koska ohjaava keskustelu käydään, ei vastaa... En tiedä mitä ajatella.

Ei sen puoleen... harjoittelussa on mukavaa ja olen oppinut paljon, en muuten opettajaa kaipailisi, mutta kun säännösten mukaan sen kuuluisi ohjata mua... enkä tiedä, mitä nyt pitäisi tehdä...

Huomenna meillä on harkkapaikalla nyyttärit. Leipasin fetapinaattipiirakan. Jamskis

 

fetapinaattipiiras-normal.jpg

Tein näitä kaksi, toisen hotkaisimme perheen kanssa iltapalaksi.

Nyt kirjoittaessani tätä blogia olen saanut huomata, että olen hyvin ruokaorientoitunut ihminen...Yhtä herkuttelua koko elämä.

Hellurei!

 

torstai, 5. joulukuu 2013

Pikkujoulutunnelmissa

Eilen oli tunnelmallinen päivä. Saimme ystäväni Sannan kanssa opinnäytetyön suunnitelman esitetyksi.... Opettajat ehdottivat tutkimusmenetelmien typistystä, kun kyseessä on vain viidentoista opintopisteen työ, mutta muuten aihe ja aikaansaannokset keräsivät kiitosta.... :) Nyt vain täytyy miettiä, mistä voisi luopua....

Pohdintojen jälkeen lähdimme Sannan kanssa Isolle Kirkolle eli Helsinkiin, jossa kiertelimme kolmatta Etelän Hetelmää eli Krisseä odotellessa. Kävimme tuoksuttelemassa ekosaippuakaupassa ja tietenkin glögillä Stockkalla.

Gl%C3%B6gill%C3%A4-normal.jpg

Diakonihenkinen glögi kirvoitti hymyn allekirjoittaneen huulille.....

Etel%C3%A4n%20hetelm%C3%A4t%20p%C3%A4lli

Etelän Hetelmät eli vasemmalta oikealle Sanna, Hellu ja Krisse...

Kyllä meitä vielä tässä vaiheessa hymyilytti nälästä huolimatta, sillä olimme matkalla syömään Cantina Westiin. Eikä hymy hyytynyt Cantinassakaan, sillä ruoka oli todella herkullista. Suosittelen!

Cantinan jälkeen suunnistimme kauniiseen Johanneksen Kirkkoon nauttimaan toisenlaisesta joululahjasta.

konsertti-normal.jpg

Jokainen joka minut tuntee, voi vain arvata, miten konsertissa kävi…. Kyllä, itkin valtoimenaan. Jopa Tähkän laulaessa, vaikka hänen musiikistaan en ole oikein koskaan välittänyt…. Sen sijaan upeaäänisen, puhtaasti laulavan Jessen tulkinnat saivat minut märisemään kuin Niagaran putous.

Kiitos Ihanasta illasta

Rakkaat ystävät.

ps. kuvat on otettu Sannan kännykkäkameralla, itseottamani olivat julkaisukelvottoman harmaita....

sunnuntai, 1. joulukuu 2013

Mistä on tehty aikuisopiskelijan sunnuntai?

Tulostaulu-normal.jpg

Kukas olikaan johdossa ensimmäisen kierroksen jälkeen?



Keilakenk%C3%A4-normal.jpg

Yllättävän hyvät jalassa



Aikuisopiskelijan sunnuntai alkoi pitkillä aamu-unilla.... vääntäydyin ylös, kun mies sitä välttämättä tahtoi kymmenen aikoihin... Tämän jälkeen elämä jatkui molskin reunalla muiden painijoiden vanhempien kanssa jutustellessa, mikä olikin hyvin terapeuttista. 

Molkskin reunalta kaupan kautta kotiin. Kaupasta hankin hieman tarvikkeita huomista mielenterveyskuntoutujien leiriä varten ja kotona hetken kirjoitin koulutehtäviä, jonka jälkeen keilahallille, jossa perhekeilaus harmittavasti loppui kesken, enkä päässyt murskavoitolla isännälle ilkkumaan... Toisaalta miehisen itsetunnon kannalta hyvä näin.

Keilahallin jälkeen taas hieman koulutehtäviä ja nyt kun olen tämän tehnyt, on aika tehdä koulutehtäviä lisää, tarkistaa huomiset leiritarvikkeet, kapaloida Jeesus-lapsi, pestä pyykkiä, maksaa laskuja, täyttää aikuiskoulutustukikaavakkeita, lähettää lasten kouluihin viestit varmistuneista koulupaikoista Espanjasta  ja jne... voipi jäädä taas yöunet vähäisiksi, kun kello jo nyt kahdeksaa kolkuttaa...

Onneksi tänään on kuitenkin ollut kiva päivä; urheilua, glögia ja pipareita, tyttökin leipoi tuoreet sämpylät... ja tunnen levänneeni, vaikka riittämättömyys kurkkii nurkan takana...

Mistä sinun sunnuntaisi on tehty?


  • Mitä ja kuka????????

    Vuosimallia 67 oleva äiti-ihminen, mummo, vaimo, työntekijä, opiskelija, lähihoitaja, keväällä 2015 sosionomi-diakoni. Välillä kiireinen, välillä laiska, rakastaa hyvää ruokaa, hömppäleffoja, käsitöitä - jos ehtii... haluaisi lukea muutakin kuin opiskelukirjoja.... laihduttaa....JA LÄHTEE KEVÄÄLLÄ 3 KK:si FUENGIROLAAN.... kylmää karkuun... ei siis ole talvi-ihminen....